ihmisoikeudet,  opiskelu,  tasa-arvo

Toivoa on

Tasa-arvosta on kirjotettu paljon, siitä löytyy tietoa ja tutkimuksia runsaasti. Suorastaan häkellyttävän paljon. Näkökulmia etsiessäni ja tutkimuksia läpi kahlatessani, järkytyin tilanteesta monta kertaa. Voin pahoin ja itkin, tulin vihaiseksi ja kiukuttelin. Oma etuoikeutettu asema alkoi tuntua ahdistavalta. Miksi minä saan elää näin? Tuli suuri varmuus siitä, että tosiaan kuten Carter (2015) puheessaan heittää pallon meille hyvinvointivaltioiden naisille, meidän tulee myös vastaanottaa se pallo. Meidän tulee tehdä kaikkemme naisten tasa-arvon parantamiseksi.  

Miten? Ehkä opintojen myötä pääsen vaikuttamaan siihen lisää, mutta aluksi nyt ainakin näin omaa itsearvostusta kohottamalla. Kansainvälisen järjestöön harjoittelemaan tai noille leireille, joissa tytöille opetetaan miten virheellisiä heille opetetut uskomukset ovat. Kaikenlainen valistus ja opetus on toki vaativaa, mutta en osaa oikeastaan edes käsittää miten vaikeaa tämä opetus on. Sillä vaikka meistä tuntuu varsin loogiselta noiden uskomusten päättömyys, ovat ne niitä uskomuksia, joihin tytöt ja naiset silpomiskulttuurissa ovat kasvaneet ja tottuneet. Se on oikeastaan verrattavissa siihen, että me olemme kasvaneet naisia alistaviin ajatusmalleihin. Eli jos nuo tytöt ja naiset tuolla silpomiskulttuurissa pystyvät ymmärtämään omien uskomustensa virheellisyyden ja korjaamaan niitä, niin pystymme mekin muuttamaan naisia alistavat ajatusmallimme.  

LÄHDE

Carter, Jimmy 2015. Ted talk: Why I believe the mistreatment of the women is the number one human rights abuse. Viitattu 19.3.2020. https://www.ted.com/talks/jimmy_carter_why_i_believe_the_mistreatment_of_women_is_the_number_one_human_rights_abuse#t-984124 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *